Page 2 of 4

Kirja-arvioita Paperiprinssistä

Lehtiarvosteluja

Kaari Utrio punoo koukuttavan juonen ja rakentaa kiinnostavat kulissit Paperiprinssissä, joka on kunnioitettavasti hänen 33. romaaninsa. Eletään 1830-lukua, jolloin sääty ja sukupuoli pitävät henkilöt lestissään. — Kaari Utrion jalanjäljissä on moni historiallisen romaanin taitaja lähtenyt kulkemaan, mutta jälleen kerran lajin grand old lady näyttää, miten kirjoitetaan koukuttavaa viihdettä. – Helena Ruuska, Helsingin Sanomat 13.9.2015

On väitetty, että kirjailijan suosio on juuri niin suuri kuin mitä on uusimman romaanin menestys. Siinä tapauksessa Kaari Utrion tuotantoon ihastuneilla ei ole mitään hätää suosikkinsa suhteen. Uusin romaani, Paperiprinssi, on takuuvarma epookkitarina 1830-luvun sääty-yhteiskunnasta Suomessa. Paperiprinssi on viihdyttävää luettavaa. Sen historialliset yksityiskohdat pitävät paikkansa, ajankuva on monipuolinen ja itse tarina romanttinen kuin mikä. Tosin romaani ei juonenkulultaan juuri poikkea jo aiemmin kerrotuista, mutta Utrion – kuten monen muunkin – kohdalla tämä on ihailijoille silkka hyve. – Erkki Kanerva, Turun Sanomat 30.9.2015

Kaari Utrion tuotannon ystävien ei tarvitse pettyä. Uutuusromaani Paperiprinssi jatkaa 1830-luvulle sijoittuvien epookkiromaanien komeaa sarjaa vakaasti ja varmasti. Historialliset yksityiskohdat ovat taatusti kohdallaan viimeistä piirtoa myöden, ja ihmissuhdekiemuroista ei puutu ilkeää juonittelua tai kaihertavia lemmenhuolia. – Kirsi Hietanen Salon Seudun sanomat 5.10.2015

Paperiprinssi (Amanita) on mainio, viihteellinenja jopa informatiivinen romaani. — Utrio osaa kuvata niin elävästi suuriruhtinaskunnan ajan Helsinkiä, että tuntuu, kuin hän olisi itse kävellyt aikoinaan sen katuja. – Eija Huusari, Eeva-lehti marraskuu 2015

Blogipoimintoja

Toivon hartaasti, että Kaari Utrio jatkaa kirjailijan uraansa vielä monta monituista vuotta. Vaikka tiedänkin, että kirjan pariin voin palata aina kun haluan, niin uusi tarina on kuitenkin uusi tarina. Mitä väliä sillä on, että juonikaava on kirjasta toiseen sama? Sillä henkilöhahmot tekevät kuitenkin sen, mihin ainakin tämä lukija ihastuu. – Lukija, Kirjahyllyni 18.8.2015

Viime päivät olen viettänyt menneen ajan tunnelmissa, kiitos Kaari Utrion ja hänen uutuuskirjansa. Paperiprinssi liittyy Utrion epookkiromaanien sarjaan, vaikka toki onkin itsenäinen teos.— Paperiprinssi on ihanaa luettavaa. Kaikki tarvittava on kohdallaan. – Mari Saavalainen, Kirjakko ruispellossa 22.8.2015

Kaari Utrion uutuus on minulle aina ehdotonta luettavaa. Sain Paperiprinssin luettavaksi äidiltäni ja viihdyin kirjan kanssa päiväkausia. Kirjan lähestyessä loppuaan harmitti, että tarina päättyy, mutta toisaalta halusin tietenkin lukea Wilhelminen ja Sebastianin tarinan loppuun asti. – Salla, Sallan lukupäiväkirja 13.9.2015

Vaikka kirjan alku olikin minulle vähän kankeaa, jäin tarinaan koukkuun ennen puoliväliä ja sen jälkeen kirja tulikin hotkaistua melkein kerralla. Tarina oli ennalta arvattava eikä mitenkään hurjan yllätyksellinen, mutta kirjan henkilöiden edesottamuksia oli hauska seurata ja kirjan kieli on ihanan sujuvaa ja viimeistellyn tuntuista. Ja parasta näissä historiallisissa romaaneissa minusta on se, että historiaa oppii näiden kautta ihan huomaamattaan, samalla kun viihtyy hyvän tarinan parissa. –Nina, Kasoittain kirjoja 19.9.2015

Pidän kovasti Utrion historiakuvauksesta. Erityisesti pidän vanhan Helsingin kuvaamisesta, sillä jotkut paikat ovat vielä tänäkin päivänä olemassa, Viimeksi käydessäni Helsingissä en voinut olla ajattelematta miten keskusta on muuttunut puutaloista kerrostaloihin ja miten Helsinki on laajentunut nykyisiin mittoihinsa. Helsingin kuvauksen lisäksi minusta oli mielenkiintoista lukea siitä miten paperia valmistettiin. Suurin ero nykypäivään on se, että nykyisin paperi valmistetaan puusta eikä lumpuista niin kuin ennen. — Täytyy myöntää, että Kaari Utrion romaanit tuntuvat noudattavan juonellisesti samanlaista kaavaa. Yleensä tällainen ärsyttää minua paljon, mutta ei Utrion romaaneissa. Henkilöt ovat kuitenkin erilaisia, joten minusta ei tunnu, että lukisin samaa kirjaa yhä uudelleen. – Pauliina, Eksynyt kirjojen maailmaan 27.9.2015

Yhteenvetona: mainio kirja, uskallan taas lukea Utriota! – Kirjahilla 2.10.2015

Paperiprinssin maailma

Seuraavissa kuvissa kerrotaan käsipaperin valmistamisesta. Kaikki paperi tehtiin käsin Suomessa 1840-luvulle asti. Paperikoneet tulivat käyttöön ensin Englannissa 1810-luvulla ja levisivät sieltä Eurooppaan. Paperin raaka-aine oli lumppu eli käytetyt liina- ja käyttövaatteet. Puusta tuli paperin materiaali 1800-luvun puolivälin jälkeen.  Kuvat ovat peräisin ranskalaisesta tietosanakirjasta.

 

Paperinteko alkoi lumpun käsittelystä. Lumppu, eli käytetty kangastavara, lajiteltiin jopa kymmeniin laatikoihin. Parasta paperia saatiin pellavasta ja puuvillasta.

Paperinteko alkoi lumpun käsittelystä. Lumppu, eli käytetty kangastavara, lajiteltiin jopa kymmeniin laatikoihin. Parasta paperia saatiin pellavasta ja puuvillasta. Lajiteltu lumppu revittiin riekaleiksi. Encyclopedian kuvissa lumppua käsittelevät miehet. Suurkosken paperimyllyssä tämän työn tekivät lumppumuorit.

Kuvassa vasemmalla vatmanni nostaa kaavaimella arkin vatista, jonka sulppua tuli pitää lämpimänä. Vieressä huopauttaja latoo arkkeja ja apupoika kuljettaa niitä järeään prässiin, joka näkyy taustalla. Prässissä on puristettavana posti, n. 185 arkkia.

Kuvassa vasemmalla vatmanni nostaa kaavaimella arkin vatista, jonka sulppua tuli pitää lämpimänä. Vieressä huopauttaja latoo arkkeja ja apupoika kuljettaa niitä järeään prässiin, joka näkyy taustalla. Prässissä on puristettavana posti, n. 185 arkkia.

Prässin jälkeen arkit olivat vielä aivan märkiä. Ne kuivattiin viiden arkin nipuissa kuivausvintillä, joka usein sijaitsi paperimyllyn yläkerrassa. Suurkosken ruukilla oli myös talvikuivaamo. Pakkanen valkaisi paperin. Valkoisuus oli vaikea saavuttaa. Paperi oli yleensä kellastavaa tai sinervää.

Prässin jälkeen arkit olivat vielä aivan märkiä. Ne kuivattiin viiden arkin nipuissa kuivausvintillä, joka usein sijaitsi paperimyllyn yläkerrassa. Suurkosken ruukilla oli myös talvikuivaamo. Pakkanen valkaisi paperin. Valkoisuus oli vaikea saavuttaa. Paperi oli yleensä kellastavaa tai sinervää.

Arkit piti liimata, tavallaan päällystää, gelatiiniliuoksessa, jotta muste ei olisi levinnyt holtittomasti huokoiseen pintaan. Liimauksen jälkeen arkit piti puristaa äärettömän varovasti. Siinä vaiheessa syntyi suurin hävikki, kun liimatut arkit tarttuivat helposti toisinsa ja repesivät. Liimauksen jälkeen arkit jällen kuivattiin.

Arkit piti liimata, tavallaan päällystää, gelatiiniliuoksessa, jotta muste ei olisi levinnyt holtittomasti huokoiseen pintaan. Liimauksen jälkeen arkit piti puristaa äärettömän varovasti. Siinä vaiheessa syntyi suurin hävikki, kun liimatut arkit tarttuivat helposti toisinsa ja repesivät. Liimauksen jälkeen arkit jällen kuivattiin.

Lopuksi arkit kiillotettiin ja silitettiin kivillä ja kaapimilla. Sen jälkeen arkit piti vielä puristaa useaankin kertaan, jotta ne saatiin sileiksi. Silittämistä helpotti mankelin saaminen ruukille. Suurkoskella tyttöset sitten laskivat valmiit arkit ja pakkasivat ne. Paperilaatuja oli useita, joista kalleinta oli hieno valkea, ohut postipaperi.

Lopuksi arkit kiillotettiin ja silitettiin kivillä ja kaapimilla. Sen jälkeen arkit piti vielä puristaa useaankin kertaan, jotta ne saatiin sileiksi. Silittämistä helpotti mankelin saaminen ruukille. Suurkoskella tyttöset laskivat valmiit arkit ja pakkasivat ne. Paperilaatuja oli useita, joista kalleinta oli hieno valkea, ohut postipaperi.

Juvakosken paperimylly Perttelissä oli yksi Suomen ensimmäisistä paperitehtaista.Vaatimattoman tuntuisissa rakennuksissa valmistettiin kymmeniä vuosia käsipaperia.

Juvakosken paperimylly Perttelissä oli yksi Suomen ensimmäisistä paperitehtaista.Vaatimattoman tuntuisissa rakennuksissa valmistettiin kymmeniä vuosia käsipaperia.

 

Kyröskoski Hämeenkyrössä antaa hyvän kuvan vesivoiman merkityksestä kaikessa tuotteiden valmistuksessa. Ennen höyryvoimaa ihmisten käytössä oli vain eläinvoima (lähinnä hevonen), tuulivoima ja vesivoima. Suomessa oli runsaasti vesivoimaa, mutta etäisyydet muodostivat ongelman.  Paperin kuljettaminen Suomen mäkiä sateisilla säillä oli ankaraa työtä.

Kyröskoski Hämeenkyrössä antaa hyvän kuvan vesivoiman merkityksestä kaikessa tuotteiden valmistuksessa. Ennen höyryvoimaa ihmisten käytössä oli vain eläinvoima (lähinnä hevonen), tuulivoima ja vesivoima. Suomessa oli runsaasti vesivoimaa, mutta etäisyydet muodostivat ongelman. Paperin kuljettaminen Suomen mäkiä sateisilla säillä oli ankaraa työtä.

Seuraavat kuvat kertovat vanhasta Helsingistä, johon Paperiprinssin tapahtumat osittain sijoittuvat. Helsingissä oli tuolloin 1830-luvun taitteessa noin kaksitoista tuhatta asukasta. Kaupungin rakentaminen oli vielä kesken.  Arkkitehti C.L. Engel, joka sai suunniteltavakseen kerralla kokonaisen kaupungin, asui tuolloin Bulevardin varrella. Aivan keskustaa lukuunottamatta ylhäisönkin talot olivat puutaloja. Helsingin hienoimpia alueita olivat keskusta, nykyisen Liisantorin ympäristö Kruununhaassa sekä Bulevardin alkupää. Valokuvat ovat teoksesta Helsinki ennen meitä.

 

Vuoden 1832 Helsinki ei vielä ollut niin täydellinen kuin tämä vuoden 1838 asemakaava esittää. Paperiprinssin päätapahtumat keskittyvät kaupungin laidalle Kolmikulmaan (Förstadstorget). Se näkyy kartassa suunnilleen keskelläEsplanadien ja Bulevardin kulmasta etelään Erottajan vieressä.

Vuoden 1832 Helsinki ei vielä ollut niin täydellinen kuin tämä vuoden 1838 asemakaava esittää. Paperiprinssin päätapahtumat keskittyvät kaupungin laidalle Kolmikulmaan (Förstadstorget). Se näkyy kartassa suunnilleen keskellä Esplanadien ja Bulevardin kulmasta etelään Erottajan vieressä.

Kolmikulma oli ankea aukio kaupungin laidalla. Sen keskellä seisoi kaakinpuu. Aluetta olivat kuitenkin alkaneet suosia Yliopiston opettajat ja opiskelijat. Professori Laguksen suuressa talossa asuivat J.L. Runeberg ja vaimonsa Fredrika koleraa paossa, Yksi Paperiprinssin päähenkilöistä, kreivi von Staude on rakennuttanut Kolmikulmaan hienon talon. Myös Elias Lönnrot asui lähitienoilla vuokralaisena tohtorinväitöskirjaa valmistellessaan.

Kolmikulma oli ankea aukio kaupungin laidalla. Sen keskellä seisoi kaakinpuu. Aluetta olivat kuitenkin alkaneet suosia Yliopiston opettajat ja opiskelijat. Professori Laguksen suuressa talossa asuivat J.L. Runeberg ja vaimonsa Fredrika koleraa paossa, Yksi Paperiprinssin päähenkilöistä, kreivi von Staude on rakennuttanut Kolmikulmaan hienon talon. Myös Elias Lönnrot asui lähitienoilla vuokralaisena tohtorinväitöskirjaa valmistellessaan.

Kuva on Etelä-Esplanadin länsipäästä Unioninkadun risteyksestä. Meri ulottui ihan kuvasta vasemmalle, puut hädin tuskin pilkistävät lauta-aidan takaa, Etholénin kauppa ja sen takana kenraalikuvernöörin asunto (nykyinen Valtioneuvoston juhlahuoneisto eli Smolna) näyttävät perin alastomilta. Esplanadi oli tarkoitettu paremman väen eli säätyläisten tapaamispaikaksi. Palkollisilla sinne tuskin oli asiaa, eikä heillä olisi ollut aikaakaan. 1830-luvulla Pohjois-Esplanadi oli enimmäkseen vielä mutaista vesijättömaata.

Kuva on Etelä-Esplanadin länsipäästä Unioninkadun risteyksestä. Meri ulottui ihan kuvasta vasemmalle, puut hädin tuskin pilkistävät lauta-aidan takaa, Etholénin kauppa ja sen takana kenraalikuvernöörin asunto (nykyinen Valtioneuvoston juhlahuoneisto eli Smolna) näyttävät perin alastomilta. Esplanadi oli tarkoitettu paremman väen eli säätyläisten tapaamispaikaksi. Palkollisilla sinne tuskin oli asiaa, eikä heillä olisi ollut aikaakaan. 1830-luvulla Pohjois-Esplanadi oli enimmäkseen vielä mutaista vesijättömaata.

« Older posts Newer posts »

© 2024 Kaari Utrio

Theme by Anders NorenUp ↑