FAQ

eli Kaarille yleisimmin esitetyt kysymykset

LAPSUUS

Millainen lapsuus sinulla oli?
Muistan lapsuuteni turvallisena ja tasapainoisena. Elin niin sanotussa kulttuurikodissa, isäni oli kustantaja ja äitini toimittaja ja suomentaja.
Sodan jälkeinen aika oli köyhää, mutta jos halusin jonkin kirjan,
se aina hankittiin taloon.

Luettiinko lapsuudenkodissasi paljon?
Meillä oli kotona noin neljän tuhannen niteen kirjasto. Joka vuosi me kakarat,
kaksi pikkuveljeäni ja minä, pyyhimme kirjoista pölyt. Operaatio kesti monta päivää lähinnä sen vuoksi, että unohduimme lukemaan kirjaa, joka oikeastaan piti vain avata, paukauttaa ja pyyhkäistä märällä rätillä. Jokavuotisessa siivousurakassa tutustui maailman- ja kotimaiseen kirjallisuuteen, joka lisäksi kasvoi koko ajan. Kotona pidettiin itsestään selvänä, että sivistynyt ihminen tuntee maailmankirjallisuuden. Siihen aikaan oli olemassa vankka kaanon, jonka kirjat kuuluivat elämään siinä kuin silakkalaatikko arkisin ja lihapullat sunnuntaisin. Kaanon oli pohjustettu jo lapsena, jolloin iltasatuina saimme kuunnella paitsi Antiikin tarinoita, Kiplingiä ja Coleridgea myös valittuja paloja Hamletista ja Macbethista. Äitini oli suuri englantilaisen kulttuurin ihailija.
Jälkeenpäin ajatellen olin aivan liian lapsellinen ponnistelemaan Dostojevskin kanssa. Vain Muistelmia kuolleesta talosta jätti jonkinlaisen jäljen.

Miten kiinnostuit historiasta?
Seitsenvuotiaana luin ensimmäisen kokonaisen kirjan kannesta kanteen.
Se sattui olemaan tiiliskiven kokoinen Jokamiehen maailmanhistoria, joka sijaitsi kodin kirjahyllyssä alhaalla sopivasti pienen käden ulottuvilla.
Mitätön tapahtuma ratkaisi elämäni. Kiinnostuin loppuelämäkseni kysymyksistä: Minkälaista oli ennen? Miksi maailma on kehittynyt sellaiseksi kuin se nyt on? Mistä kaikki johtuu? Sen jälkeen en ole koskaan ajatellut muuta kuin jonkinlaista työtä historian parissa.
Tarkoitukseni oli ryhtyä historiantutkijaksi. Tutkimustyötä teenkin joka päivä, mutta tiedenaiseksi minulla on liian vilkas mielikuvitus. Historian henkilöt alkavat elää ja aukot täyttyvät.
Historiallisen romaanin kautta saan kerrotuksi menneisyydestä koko elämäntavan, joka tutkimuksessa usein pirstoutuu erityisaloihin. Tutkijan tieto on syvä ja kapea kuin porakaivo, kirjailijan tieto on matala ja laaja kuin lampi. Kummallakin on tehtävänsä.
Olen lapsesta asti rakastanut tarinointia, ja valitsin tarinan kertomisen elämäntyökseni. Päivääkään en ole valintaani katunut. Taidan olla synnynnäinen tarinankertoja, samanlainen kuin ne muinaiset runonlaulajat, jotka viihdyttivät tovereitaan leirinuotion äärellä.

Miksi halusit tulla lapsena?
Vaikka olin koulussa kympin kirjoittaja, minulla ei ollut pienintäkään aikomusta kirjoittaa kirjaa saati ryhtyä kirjailijaksi. Seitsenvuotiaasta asti oli päättänyt tulla historiantutkijaksi, siis tiedenaiseksi. Tähän urasuunnitelmaan minut inspiroi Jokamiehen maailmanhistoria, joka oli ensimmäinen kokonaan läpi lukemani kirja.
Jälkeenpäin katsoen näen pari seikkaa, jotka varmasti vaikuttivat tulevaan.
Eila Pennasen romaanin Pyhä Birgitta tulen aina muistamaan yhtenä elämäni suurista kokemuksista. Sigrid Undsetin historiallisen tuotannon luin myös melko varhain ja moneen kertaan uudestaan. Opiskelin historiaa Helsingin Yliopistossa. Koko opiskeluajan olin epämääräisen tyytymätön; jotakin olennaista puuttui siitä historian maailmasta, johon meidät opastettiin. Ihmisen motiivit ja käyttäytyminen eivät juurikaan kuuluneet kunnialliseen historiankirjoitukseen.
Ehkä olisin jäänyt alalle, jos nykyinen historiantutkimuksen kirjo psykohistorioineen ja mikrohistorioineen olisivat olleet valittavissa.

Onko sinulla kirjoittavia sukulaisia?
Äitini äiti, siis isoäitini, kirjoitti koululaisnäytelmiä. Äitini on toimittaja ja suomentaja. Isäni kirjoitti pakinoita ja kustannusalaan liittyviä tietokirjoja.
Toinen veljeni on kirjoittanut tieteellisiä artikkeleita.
Olen viettänyt koko lapsuuteni kirjallisuuden ja kirjoittamisen parissa.
Kotonani kaikki kirjoittaminen oli täysin luonnollista.

Asuitko lapsena maalla vai kaupungissa?
Asuin Helsingissä ensin Helsinginkadulla, sitten Siltasaarenkadulla ja myöhemmin Hämeentien ja Mäkelänkadun risteyksessä. Nuoruuteni asuin Tapiolassa. Perheellä oli kesämökki Karhulassa Suomenlahden rannalla.
Jo varhaislapsuudesta muistan, että inhosin Helsinkiä ja kaipasin alituisesti maalle. Luonto merkitsi minulle tavattoman paljon ihan pienestä pitäen, vaikka olin paljasjalkainen helsinkiläinen. Myöhemmin olenkin toteuttanut toiveeni ja asettunut asumaan maalle, Somerniemelle 90 kilometrin päähän Helsingistä.
Olen asunut Somerniemellä 25 vuotta ja viihdyn edelleenkin hyvin.

Olitko kouluaikana hyvä historiassa?
Olin kympin oppilas, mutta se ei vielä sano mitään. Olin intohimoisen kiinnostunut historiasta ja luin joka asiasta paljon enemmän kuin mitä koulukirjoissa kerrottiin. Tärkein tietolähteeni toisella kymmenellä ollessani oli Grimbergin Kansojen historia. Siitä siirryin yhä vaativampiin historian esityksiin.

KIRJOITTAMINEN

Milloin aloitit kirjoittamisen?
Olin koulussa kympin ainekirjoittaja, mutta kirjoittaminen sinänsä ei kiinnostanut. Opiskeluaikana kirjoitin jatkoromaanin Eeva-lehteen vuonna 1966. Se oli ensimmäinen kirjallinen työni.

Millainen ensimmäinen kirjasi oli?
Ensimmäinen kirjani ilmestyi 1968. Sen nimi oli Kartanonherra ja kaunis Kirstin. Nimi oli kustantajan antama, enkä pitänyt siitä lainkaan, enkä pidä vieläkään. Kirja oli suuren suomalaisen 1500-luvun merisankarin Klas Kristersson Hornin elämäntarina.
Katso kysymysten loppuun liitettyä pakinaa Esikoisteokseni. Se kuvaa hämmästyneen nuoren naisen ensi askeleita kirjailijana.

Ketä kirjailijaa ihailet?
Nuorena ihailin suuresti norjalaista Nobel-kirjailijaa Sigrid Undsetia. Aikuisena olen ymmärtänyt, että minun tulee kirjoittaa niin kuin itse tunnen sydämessäni eikä yrittää muovata itseäni jonkun toisen kaltaiseksi.

Kuka omista romaanihenkilöistäsi on sinulle rakkain?
Varmaankin Vaskilinnun kristitty viikinki Eirik Väkevä. Mutta pidän kovasti myös Tuulihaukan Aure Nukuttajasta. Herttainen ja viisas on myös Vendela-kirjan päähenkilö Vendela Dalhus. Koululaiset tuntuvat ainakin kirjeiden perusteella pitävän eniten juuri Vendelasta.

Kuinka monta kirjaa olet kirjoittanut?
Noin neljäkymmentä. Jotkut olen tehnyt yhteistyössä toisten kirjailijoitten kanssa. Olen kirjoittanut koko elämäni, kymmeniätuhansia liuskoja. Usein pelkään, että toistan itseäni: kirjoitan uudelleen jotakin, jonka olen jo aikaisemmin kirjoittanut.

Millaisia kirjoja itse luet?
Ymmärrettävästi pidän historiallisista romaaneista. Yhteen aikaan luin myös paljon tieteiskirjallisuutta, se oli mielestäni ikään kuin historiallisen kirjallisuuden käänteiskirjallisuutta, mutta nykyään scifi on jäänyt vähemmälle. Luen mielelläni vanhoja kertovia runoja kuten Eddaa. Pidän islantilaisista saagoista ja yleensä vanhoista kertomuksista. Mutta luen myös jännäreitä ja dekkareita. Suurin osa ajasta menee kuitenkin tietokirjallisuuden parissa.

Miten löydät kirjoihisi aiheita?
Historia, menneisyys on täynnä aiheita. Nivon vuosisatojen takaisia tapahtumia ja henkilöitä tämän päivän ajatuksiin ja tunteisiin. Suuret historialliset tapahtumat kiehtovat ja inspiroivat minua.

Esiinnytkö paljon yleisölle?
Kirjailijan tehtävä on kirjoittaa, mutta lukijoita on hauska tavata. Nykyään joudun kuitenkin kieltäytymään luentopyynnöistä, koska aika ja voimat eivät riitä matkustamiseen.

Onko sinulla joku muu ammatti kuin kirjailijan?
Eipä oikeastaan. Olen historian maisteri, mutta en ole auskultoinut, joten en ole pätevä historian lehtori. En ole koskaan tehnyt muuta työtä kuin kirjoittanut kirjoja.

Ovatko kaikki kirjojesi henkilöt tosia?
Päähenkilöt ovat yleensä keksittyjä. Sivuhenkilöistä monet ovat todella eläneitä. Kirjoissani on henkilöluettelo, jossa historialliset henkilöt on merkitty tähdellä. Useimpien henkilöitteni mallina on ollut joku tuntemani ihminen. Normaalisti henkilö rakennetaan useista hahmoista, kukaan ei ola aivan mallin mukainen.

Luetko koskaan omia kirjojasi?
Joskus, pitkän ajan kuluttua saatan lukea. Jos oman kirjan lukee liian pian, tulee vain vihaiseksi itselleen, koska kaiken olisi voinut kertoa paljon paremmin.

Kirjoitatko päivällä vai yöllä?
Aloitan työpäivän aamulla yhdeksän ja kymmenen välillä. Työskentelen iltayhdeksään. Välillä on lounastauko ja päivällistauko. Monet kirjailijat joutuvat kirjoittamaan yöllä, koska ovat päivällä muussa työssä. Silloin on myös rauhallista. Mutta minulla ei ole muuta työtä, ja asun maalla, jossa on aina rauhallista.

Haluatko kirjoillasi vaikuttaa ihmisten ajatuksiin?
Toivon, että lukijani oppivat ymmärtämään ihmisten erilaisuutta lukiessaan toisista kulttuureista. Menneisyyteen tutustuminen antaa ajattelulle syvyyttä.

Kirjoitatko pakinoita ja kolumneja?
Olen kirjoittanut pakinoita useaankin lehteen. Tätä nykyä pakinoin Iltalehdessä joka toinen perjantai.

Kirjoitatko myös nykyajasta?
Olen kirjoittanut yhden aikalaisromaanin vuonna 1982. Sen nimi on Ruusulaakso. En oikein pitänyt siitä; en viihtynyt kirjoittaessani.

Oletko kirjoittanut näytelmiä?
Olen kirjoittanut pari kesänäytelmää Someron Tupanäyttämön tarpeisiin. Toinen on historiallinen; sen nimi on Rantakartanon rouva ja renki Niilo, toinen nykyaikainen ja nimeltään Juhlapäivä. Molemmat ovat komedioita.

HENKILÖKOHTAISTA

Sinua mainitaan usein feministiksi. Mitä se oikein on ja mitä se merkitsee sinulle?
Olen feministi, ja ylpeä siitä. Feministi tarkoittaa henkilöä (voi olla nainen tai mies), joka toimii naisten ja miesten tasa-arvon puolesta. Tasa-arvo eri asia kuin samankaltaisuus. Lyhyet ja pitkät ihmiset ovat erilaisia, mutta silti tasa-arvoisia. Feminismi on minulle ihmisoikeuskysymys..

Onko sinulla elämänohjeita nuorille?
Nykyinen maailma on niin erilainen kuin se, jossa minä nuoruuteni elin, etten rohkene antaa mitään nuoruusohjeita. On kuitenkin muutama asia, joka pätee maailmassa aina. Nämä ovat aivan yksinkertaisia asioita, joita ei juuri tule ajatelleeksi, mutta ne helpottavat kummasti jokapäiväistä elämää. Valehteleminen ei kannata koskaan. Yksi valhe tarvitsee toisen ja kolmannen. Valheen kanssa on raskas elää, aina pitää olla varuillaan. Totuus voi olla kipeä, mutta siitä pääsee kerralla. Lopulta kaikki tulee kuitenkin ilmi.
Se saattaa kestää kymmenen vuotta, mutta niin siinä väistämättä käy.

Heikomman sortaminen tekee pahan olon, vaikka kuinka väittäisi itselleen nyt olevansa vahva sankari. Mitä kurjempi olo, sitä enemmän on kiusattava ja rähjättävä, eikä mikään kuitenkaan tule paremmaksi. Heikomman auttaminen tekee ihmisen todella voimakkaaksi. Tuntee itsensä vahvaksi ja iloiseksi, ja näkee vielä toisenkin iloisena.

Harrastatko liikuntaa?
Kyllä. Voimistelen, lenkkeilen ja soudan. Huippu-urheilusta en ole kiinnostunut, vaikka en sitä paheksukaan.

Mikä on lempiruokasi?
Tattarirouheella leivitetyt paistetut kuhafileet ja fetasalaatti. Yleensäkin pidän kalasta enemmän kuin lihasta.

Mistä elokuvasta ja filmitähdestä pidät?
Pidän yleensä sellaisista elokuvista, joissa on hyvä tarina. Katselen mielelläni jännäreitä, mutta ikävystyn sellaisissa, joissa vain räiskitään ja ajetaan takaa autolla, se on kamalan tylsää. Meryl Streep ja Robert de Niro esimerkiksi ovat mielestäni valovoimaisia näyttelijöitä. Samoin pidän Sean Connerystä ja Harrison Fordista.

Mikä on lempivärisi? Pidätkö vaatteista?
Lempivärini on oliivinvihreä. En ole yleisesti kiinnostunut vaatteista, mutta kun joudun paljon esiintymään, täytyy pukeutua hyvin jo kohteliaisuuden vuoksi. Kotona käytän aina farkkuja tai urheilutyyppisiä vaatteita, niissä viihdyn parhaiten.

Minkälaisesta musiikista pidät?
Vanhanaikaisesta klassisesta musiikista. Bachin juhlavuosi vuonna 2000 teki minut onnelliseksi, kun radiosta tuli koko ajan Bachia.

Mikä on lempi TV-ohjelmasi?
House. Oikeastaan en erityisesti välitä siitä, mutta vuosia sitten torstai-iltana tuli sarja nimeltä Villi Pohjola, josta pidin ihan mahdottomasti. Kun Villi Pohjola sitten aikanaan loppui, minulle jäi sellainen ajatus, että torstai-iltana on minun vapaailtani, jolloin ehdin katsella televisiota. Muuten olen yhdeksän aikaan vielä töissä. En katso televisiota juuri koskaan,
paitsi torstai-iltaisin.

Onko sinulla lapsia?
Minulla on kolme poikaa, Karri, Antti ja Lasse, jotka kaikki ovat jo aikuisia, kolme pientä pojanpoikaa Otto-Eemeli, Oliver ja Eliel sekä pojantyttäret Elina, Aino ja Elli.

Mikä on horoskooppimerkkisi?
Leijona

Kuulutko johonkin seuraan tai yhdistykseen?
Moneenkin, mutta pitkän matkan vuoksi en ehdi toimia kovin aktiivisti monessa yhdistyksessä. Tärkein minulle on Amnesty International, jonka urgent action kirjeitä kirjoittelen aina kun pyyntö tulee. Hauskin on Minna Canthin Seura, jonka puheenjohtaja olen ollut.

Mikä on lempiharrastuksesi?
Ennen rakastin monimutkaisten kuvioneuleiden neulomista. Nykyään käteni eivät kestä sellaista työtä. Nautin lenkkeilystä metsässä ja luonnon tarkkailusta.
Myös kalastaminen on minusta kivaa. Miehelläni Kailla ja minulla on kesäisin verkot läheisessä Painio-järvessä. Käymme joka päivä kalassa. Kalaa kannattaa pyytää vaikkei mitään saisikaan. Järvellä on huikean kaunista, ja usein siellä näkee erilaisia uljaita lintuja. On myös hauska soutaa kovassa tuulessa ja aallokossa,
siinä tulee saavutuksen tunne.