Hupsu rakkaus – Kaari Utrion 34. romaani

Kylmänä maaliskuun päivänä vuonna 1832 nuori merikapteenin leski Hedda Becke saapuu raskaan matkan jälkeen Helsinkiin.

Tarkoitus on asettua serkku Nora Wernerin seuraneidiksi varakkaan sedän perheeseen. Jännittävää kaupunkielämää, säkenöiviä seurapiirejä. Niistä vaatimaton opettajatar voi vain unelmoida.

Mutta perillä odottaa katastrofi. Sen yksi syy on jykevä tykistön kapteeni, kovaluontoinen mies ja ankara velkoja Harry Lindmarck.

Velat muuttuvat saataviksi, kun Kaukasian sodan veteraani kohtaa elämänsä hurmaavimman naisen. Herrasmies ei jätä kaunotarta pulaan.

Alkaa arvaamaton matka Kymenlaakson kartanoihin. Koskien ja sahojen pauhussa paljastuvat vanhat synnit ja syttyvät uudet rakkaudet.

Kaksi hillittyä, järkevää ihmistä joutuu myöntämään, että rakkautta ei voi käskeä. Kaari Utrion epookkiromaanissa lukija saa nauttia romantiikasta ja huumorista suuriruhtinaan Suomessa, joka Utrion luotettuun tapaan on taidolla ja lämmöllä kuvattu.

SAATAVILLA KIRJAKAUPOISTA JA MARKETEISTA KAUTTA MAAN

Kirja-arvioita Paperiprinssistä

Lehtiarvosteluja

Kaari Utrio punoo koukuttavan juonen ja rakentaa kiinnostavat kulissit Paperiprinssissä, joka on kunnioitettavasti hänen 33. romaaninsa. Eletään 1830-lukua, jolloin sääty ja sukupuoli pitävät henkilöt lestissään. — Kaari Utrion jalanjäljissä on moni historiallisen romaanin taitaja lähtenyt kulkemaan, mutta jälleen kerran lajin grand old lady näyttää, miten kirjoitetaan koukuttavaa viihdettä. – Helena Ruuska, Helsingin Sanomat 13.9.2015

On väitetty, että kirjailijan suosio on juuri niin suuri kuin mitä on uusimman romaanin menestys. Siinä tapauksessa Kaari Utrion tuotantoon ihastuneilla ei ole mitään hätää suosikkinsa suhteen. Uusin romaani, Paperiprinssi, on takuuvarma epookkitarina 1830-luvun sääty-yhteiskunnasta Suomessa. Paperiprinssi on viihdyttävää luettavaa. Sen historialliset yksityiskohdat pitävät paikkansa, ajankuva on monipuolinen ja itse tarina romanttinen kuin mikä. Tosin romaani ei juonenkulultaan juuri poikkea jo aiemmin kerrotuista, mutta Utrion – kuten monen muunkin – kohdalla tämä on ihailijoille silkka hyve. – Erkki Kanerva, Turun Sanomat 30.9.2015

Kaari Utrion tuotannon ystävien ei tarvitse pettyä. Uutuusromaani Paperiprinssi jatkaa 1830-luvulle sijoittuvien epookkiromaanien komeaa sarjaa vakaasti ja varmasti. Historialliset yksityiskohdat ovat taatusti kohdallaan viimeistä piirtoa myöden, ja ihmissuhdekiemuroista ei puutu ilkeää juonittelua tai kaihertavia lemmenhuolia. – Kirsi Hietanen Salon Seudun sanomat 5.10.2015

Paperiprinssi (Amanita) on mainio, viihteellinenja jopa informatiivinen romaani. — Utrio osaa kuvata niin elävästi suuriruhtinaskunnan ajan Helsinkiä, että tuntuu, kuin hän olisi itse kävellyt aikoinaan sen katuja. – Eija Huusari, Eeva-lehti marraskuu 2015

Blogipoimintoja

Toivon hartaasti, että Kaari Utrio jatkaa kirjailijan uraansa vielä monta monituista vuotta. Vaikka tiedänkin, että kirjan pariin voin palata aina kun haluan, niin uusi tarina on kuitenkin uusi tarina. Mitä väliä sillä on, että juonikaava on kirjasta toiseen sama? Sillä henkilöhahmot tekevät kuitenkin sen, mihin ainakin tämä lukija ihastuu. – Lukija, Kirjahyllyni 18.8.2015

Viime päivät olen viettänyt menneen ajan tunnelmissa, kiitos Kaari Utrion ja hänen uutuuskirjansa. Paperiprinssi liittyy Utrion epookkiromaanien sarjaan, vaikka toki onkin itsenäinen teos.— Paperiprinssi on ihanaa luettavaa. Kaikki tarvittava on kohdallaan. – Mari Saavalainen, Kirjakko ruispellossa 22.8.2015

Kaari Utrion uutuus on minulle aina ehdotonta luettavaa. Sain Paperiprinssin luettavaksi äidiltäni ja viihdyin kirjan kanssa päiväkausia. Kirjan lähestyessä loppuaan harmitti, että tarina päättyy, mutta toisaalta halusin tietenkin lukea Wilhelminen ja Sebastianin tarinan loppuun asti. – Salla, Sallan lukupäiväkirja 13.9.2015

Vaikka kirjan alku olikin minulle vähän kankeaa, jäin tarinaan koukkuun ennen puoliväliä ja sen jälkeen kirja tulikin hotkaistua melkein kerralla. Tarina oli ennalta arvattava eikä mitenkään hurjan yllätyksellinen, mutta kirjan henkilöiden edesottamuksia oli hauska seurata ja kirjan kieli on ihanan sujuvaa ja viimeistellyn tuntuista. Ja parasta näissä historiallisissa romaaneissa minusta on se, että historiaa oppii näiden kautta ihan huomaamattaan, samalla kun viihtyy hyvän tarinan parissa. –Nina, Kasoittain kirjoja 19.9.2015

Pidän kovasti Utrion historiakuvauksesta. Erityisesti pidän vanhan Helsingin kuvaamisesta, sillä jotkut paikat ovat vielä tänäkin päivänä olemassa, Viimeksi käydessäni Helsingissä en voinut olla ajattelematta miten keskusta on muuttunut puutaloista kerrostaloihin ja miten Helsinki on laajentunut nykyisiin mittoihinsa. Helsingin kuvauksen lisäksi minusta oli mielenkiintoista lukea siitä miten paperia valmistettiin. Suurin ero nykypäivään on se, että nykyisin paperi valmistetaan puusta eikä lumpuista niin kuin ennen. — Täytyy myöntää, että Kaari Utrion romaanit tuntuvat noudattavan juonellisesti samanlaista kaavaa. Yleensä tällainen ärsyttää minua paljon, mutta ei Utrion romaaneissa. Henkilöt ovat kuitenkin erilaisia, joten minusta ei tunnu, että lukisin samaa kirjaa yhä uudelleen. – Pauliina, Eksynyt kirjojen maailmaan 27.9.2015

Yhteenvetona: mainio kirja, uskallan taas lukea Utriota! – Kirjahilla 2.10.2015

Paperiprinssin maailma

Seuraavissa kuvissa kerrotaan käsipaperin valmistamisesta. Kaikki paperi tehtiin käsin Suomessa 1840-luvulle asti. Paperikoneet tulivat käyttöön ensin Englannissa 1810-luvulla ja levisivät sieltä Eurooppaan. Paperin raaka-aine oli lumppu eli käytetyt liina- ja käyttövaatteet. Puusta tuli paperin materiaali 1800-luvun puolivälin jälkeen.  Kuvat ovat peräisin ranskalaisesta tietosanakirjasta.

 

Paperinteko alkoi lumpun käsittelystä. Lumppu, eli käytetty kangastavara, lajiteltiin jopa kymmeniin laatikoihin. Parasta paperia saatiin pellavasta ja puuvillasta.

Paperinteko alkoi lumpun käsittelystä. Lumppu, eli käytetty kangastavara, lajiteltiin jopa kymmeniin laatikoihin. Parasta paperia saatiin pellavasta ja puuvillasta. Lajiteltu lumppu revittiin riekaleiksi. Encyclopedian kuvissa lumppua käsittelevät miehet. Suurkosken paperimyllyssä tämän työn tekivät lumppumuorit.

Kuvassa vasemmalla vatmanni nostaa kaavaimella arkin vatista, jonka sulppua tuli pitää lämpimänä. Vieressä huopauttaja latoo arkkeja ja apupoika kuljettaa niitä järeään prässiin, joka näkyy taustalla. Prässissä on puristettavana posti, n. 185 arkkia.

Kuvassa vasemmalla vatmanni nostaa kaavaimella arkin vatista, jonka sulppua tuli pitää lämpimänä. Vieressä huopauttaja latoo arkkeja ja apupoika kuljettaa niitä järeään prässiin, joka näkyy taustalla. Prässissä on puristettavana posti, n. 185 arkkia.

Prässin jälkeen arkit olivat vielä aivan märkiä. Ne kuivattiin viiden arkin nipuissa kuivausvintillä, joka usein sijaitsi paperimyllyn yläkerrassa. Suurkosken ruukilla oli myös talvikuivaamo. Pakkanen valkaisi paperin. Valkoisuus oli vaikea saavuttaa. Paperi oli yleensä kellastavaa tai sinervää.

Prässin jälkeen arkit olivat vielä aivan märkiä. Ne kuivattiin viiden arkin nipuissa kuivausvintillä, joka usein sijaitsi paperimyllyn yläkerrassa. Suurkosken ruukilla oli myös talvikuivaamo. Pakkanen valkaisi paperin. Valkoisuus oli vaikea saavuttaa. Paperi oli yleensä kellastavaa tai sinervää.

Arkit piti liimata, tavallaan päällystää, gelatiiniliuoksessa, jotta muste ei olisi levinnyt holtittomasti huokoiseen pintaan. Liimauksen jälkeen arkit piti puristaa äärettömän varovasti. Siinä vaiheessa syntyi suurin hävikki, kun liimatut arkit tarttuivat helposti toisinsa ja repesivät. Liimauksen jälkeen arkit jällen kuivattiin.

Arkit piti liimata, tavallaan päällystää, gelatiiniliuoksessa, jotta muste ei olisi levinnyt holtittomasti huokoiseen pintaan. Liimauksen jälkeen arkit piti puristaa äärettömän varovasti. Siinä vaiheessa syntyi suurin hävikki, kun liimatut arkit tarttuivat helposti toisinsa ja repesivät. Liimauksen jälkeen arkit jällen kuivattiin.

Lopuksi arkit kiillotettiin ja silitettiin kivillä ja kaapimilla. Sen jälkeen arkit piti vielä puristaa useaankin kertaan, jotta ne saatiin sileiksi. Silittämistä helpotti mankelin saaminen ruukille. Suurkoskella tyttöset sitten laskivat valmiit arkit ja pakkasivat ne. Paperilaatuja oli useita, joista kalleinta oli hieno valkea, ohut postipaperi.

Lopuksi arkit kiillotettiin ja silitettiin kivillä ja kaapimilla. Sen jälkeen arkit piti vielä puristaa useaankin kertaan, jotta ne saatiin sileiksi. Silittämistä helpotti mankelin saaminen ruukille. Suurkoskella tyttöset laskivat valmiit arkit ja pakkasivat ne. Paperilaatuja oli useita, joista kalleinta oli hieno valkea, ohut postipaperi.

Juvakosken paperimylly Perttelissä oli yksi Suomen ensimmäisistä paperitehtaista.Vaatimattoman tuntuisissa rakennuksissa valmistettiin kymmeniä vuosia käsipaperia.

Juvakosken paperimylly Perttelissä oli yksi Suomen ensimmäisistä paperitehtaista.Vaatimattoman tuntuisissa rakennuksissa valmistettiin kymmeniä vuosia käsipaperia.

 

Kyröskoski Hämeenkyrössä antaa hyvän kuvan vesivoiman merkityksestä kaikessa tuotteiden valmistuksessa. Ennen höyryvoimaa ihmisten käytössä oli vain eläinvoima (lähinnä hevonen), tuulivoima ja vesivoima. Suomessa oli runsaasti vesivoimaa, mutta etäisyydet muodostivat ongelman.  Paperin kuljettaminen Suomen mäkiä sateisilla säillä oli ankaraa työtä.

Kyröskoski Hämeenkyrössä antaa hyvän kuvan vesivoiman merkityksestä kaikessa tuotteiden valmistuksessa. Ennen höyryvoimaa ihmisten käytössä oli vain eläinvoima (lähinnä hevonen), tuulivoima ja vesivoima. Suomessa oli runsaasti vesivoimaa, mutta etäisyydet muodostivat ongelman. Paperin kuljettaminen Suomen mäkiä sateisilla säillä oli ankaraa työtä.

Seuraavat kuvat kertovat vanhasta Helsingistä, johon Paperiprinssin tapahtumat osittain sijoittuvat. Helsingissä oli tuolloin 1830-luvun taitteessa noin kaksitoista tuhatta asukasta. Kaupungin rakentaminen oli vielä kesken.  Arkkitehti C.L. Engel, joka sai suunniteltavakseen kerralla kokonaisen kaupungin, asui tuolloin Bulevardin varrella. Aivan keskustaa lukuunottamatta ylhäisönkin talot olivat puutaloja. Helsingin hienoimpia alueita olivat keskusta, nykyisen Liisantorin ympäristö Kruununhaassa sekä Bulevardin alkupää. Valokuvat ovat teoksesta Helsinki ennen meitä.

 

Vuoden 1832 Helsinki ei vielä ollut niin täydellinen kuin tämä vuoden 1838 asemakaava esittää. Paperiprinssin päätapahtumat keskittyvät kaupungin laidalle Kolmikulmaan (Förstadstorget). Se näkyy kartassa suunnilleen keskelläEsplanadien ja Bulevardin kulmasta etelään Erottajan vieressä.

Vuoden 1832 Helsinki ei vielä ollut niin täydellinen kuin tämä vuoden 1838 asemakaava esittää. Paperiprinssin päätapahtumat keskittyvät kaupungin laidalle Kolmikulmaan (Förstadstorget). Se näkyy kartassa suunnilleen keskellä Esplanadien ja Bulevardin kulmasta etelään Erottajan vieressä.

Kolmikulma oli ankea aukio kaupungin laidalla. Sen keskellä seisoi kaakinpuu. Aluetta olivat kuitenkin alkaneet suosia Yliopiston opettajat ja opiskelijat. Professori Laguksen suuressa talossa asuivat J.L. Runeberg ja vaimonsa Fredrika koleraa paossa, Yksi Paperiprinssin päähenkilöistä, kreivi von Staude on rakennuttanut Kolmikulmaan hienon talon. Myös Elias Lönnrot asui lähitienoilla vuokralaisena tohtorinväitöskirjaa valmistellessaan.

Kolmikulma oli ankea aukio kaupungin laidalla. Sen keskellä seisoi kaakinpuu. Aluetta olivat kuitenkin alkaneet suosia Yliopiston opettajat ja opiskelijat. Professori Laguksen suuressa talossa asuivat J.L. Runeberg ja vaimonsa Fredrika koleraa paossa, Yksi Paperiprinssin päähenkilöistä, kreivi von Staude on rakennuttanut Kolmikulmaan hienon talon. Myös Elias Lönnrot asui lähitienoilla vuokralaisena tohtorinväitöskirjaa valmistellessaan.

Kuva on Etelä-Esplanadin länsipäästä Unioninkadun risteyksestä. Meri ulottui ihan kuvasta vasemmalle, puut hädin tuskin pilkistävät lauta-aidan takaa, Etholénin kauppa ja sen takana kenraalikuvernöörin asunto (nykyinen Valtioneuvoston juhlahuoneisto eli Smolna) näyttävät perin alastomilta. Esplanadi oli tarkoitettu paremman väen eli säätyläisten tapaamispaikaksi. Palkollisilla sinne tuskin oli asiaa, eikä heillä olisi ollut aikaakaan. 1830-luvulla Pohjois-Esplanadi oli enimmäkseen vielä mutaista vesijättömaata.

Kuva on Etelä-Esplanadin länsipäästä Unioninkadun risteyksestä. Meri ulottui ihan kuvasta vasemmalle, puut hädin tuskin pilkistävät lauta-aidan takaa, Etholénin kauppa ja sen takana kenraalikuvernöörin asunto (nykyinen Valtioneuvoston juhlahuoneisto eli Smolna) näyttävät perin alastomilta. Esplanadi oli tarkoitettu paremman väen eli säätyläisten tapaamispaikaksi. Palkollisilla sinne tuskin oli asiaa, eikä heillä olisi ollut aikaakaan. 1830-luvulla Pohjois-Esplanadi oli enimmäkseen vielä mutaista vesijättömaata.

Uutuusromaani Paperiprinssi

prinssituote

Tutkimusretkellä loukkaantunut merenkulkija Sebastian Ross palaa raajarikkona perimälleen Suurkosken paperiruukille. Elämä ei maistu, eikä varsinkaan Suurkoskella, josta Sebastian karkasi jo poikasena.

Perillä odottaa itsetietoinen neiti Wilhelmine Falkensten, joka on tottunut pitämään ruukkia kotinaan. Wilhelmine, pitkä neiti, kohtaa miehen, ison ja rohjon kuin karhu. Sen jälkeen mikään ei ole kuin ennen.

Kohtalo heittää molemmat 1830-luvun komeaksi rakentuvaan Helsinkiin, joka tulvii jännittävää arkea ja ylellistä juhlaa. Suuriruhtinaskunnan pääkaupungissa määräävät syntyperä, raha ja keisarin suosio. Wilhelminen järkytykseksi naisella ei ole valtaa omaan kohtaloonsa.

Kaari Utrion uudessa epookkiromaanissa lukija pääsee romantiikan ja huumorin myötä tutustumaan työhön, jonka tulokselle tämäkin kirja on painettu. Paperiprinssi on kunnianosoitus suomalaisen paperinteon uranuurtajille.

isbn 978-952-5330-77-9

470 sivua

Yksisarvinen 2014 – kirjailijan uudistama laitos

Romaani pyhän ja saavuttamattoman kaipauksesta

 

GEIR JA CONSTANZIA

Yksisarvinen on paitsi suuri historiallinen kronikka, myös jännittävä tarina uskosta, selviytymisestä ja jalosta rakkaudesta. Sankaripari viikinkisoturi Geir ja roomalainen ylimysrouva Constanzia joutuvat tekemään valinnan oman tyydytyksensä ja läheisten onnen ja elämän välillä. He valitsivat kuten heidän aikansa vaati, ehkä eri lailla kuin meidän aikamme odottaisi.

Romaaniin Yksisarvinen sisältyy artikkeli, jossa kerrotaan Yksisarvisen maailmasta ja paikoista, joihin tarina lukijan vie.

 

 

 

Soturin kuva 1100-luvun seinävaatteesta Baldisholin sauvakirkosta Norjasta. Soturi voisi olla Geir Karhu, josta sittemmin tuli Saksalaisen Bergan linnan kreivi. Varustus on sama kuin ajan normanneilla. olivathan normannit alun perin viikinkejä, pohjanmiehiä. Huomaa ratsastajan kannus. Se oli uusi keksintö, joka mahdollisti sodankäynnin ratsain ja ratsuritarin kehittymisen.

Soturin kuva 1100-luvun seinävaatteesta Baldisholin sauvakirkosta Norjasta. Soturi voisi olla Geir Karhu, josta sittemmin tuli Saksalaisen Bergan linnan kreivi. Varustus on sama kuin ajan normanneilla. olivathan normannit alun perin viikinkejä, pohjanmiehiä. Huomaa ratsastajan kannus. Se oli uusi keksintö, joka mahdollisti sodankäynnin ratsain ja ratsuritarin kehittymisen.

Tämänkaltaisessa turvekattoisessa talossa Geir Karhu ja hänen kaksoveljensä Ivar elivät lapsuutensa ja nuoruutensa maailman länsilaidalla Viinimaassa, nykyisessä Newfoundlandissa Kanadan itäosassa. Viinimaa on varhainen käännösvirhe. Viikingit eivät suinkaan kuvitelleen kasvattavansa viiniköynnöstä karuilla rannoilla. Vinland tarkoitti niittyä tai laidunmaata.

Tämänkaltaisessa turvekattoisessa talossa Geir Karhu ja hänen kaksoveljensä Ivar elivät lapsuutensa ja nuoruutensa maailman länsilaidalla Viinimaassa, nykyisessä Newfoundlandissa Kanadan itäosassa. Viinimaa on varhainen käännösvirhe. Viikingit eivät suinkaan kuvitelleen kasvattavansa viiniköynnöstä karuilla rannoilla. Vinland tarkoitti niittyä tai laidunmaata.

1000-lukua käsittelevissä romaaneissani kerron dystopiasta, jonka läntinen Eurooppa koki Rooman valtakunnan luhistumisen jälkeen. Vertauskuvaksi olen ottanut itse Rooman, miljoonakaupungin, joka tuhannessa vuodessa kutistui kirkonkyläksi ja nyt, tuhannen vuoden kuluttua, on jälleen miljoonakaupunki. Kartassa melkein keskellä sijaitsee Forum Romanum, jonka lähellä sijaitsi Furnien torni, Constanzia di Montecaldon koti Roomassa. Ylhäällä oikealla on Santa Susannan luostari, johon Ferro Furni toimitti Constanzian, jotta hänet näännytettäisiin nälkään.

1000-lukua käsittelevissä romaaneissani kerron dystopiasta, jonka läntinen Eurooppa koki Rooman valtakunnan luhistumisen jälkeen. Vertauskuvaksi olen ottanut itse Rooman, miljoonakaupungin, joka tuhannessa vuodessa kutistui kirkonkyläksi ja nyt, tuhannen vuoden kuluttua, on jälleen miljoonakaupunki. Kartassa melkein keskellä sijaitsee Forum Romanum, jonka lähellä sijaitsi Furnien torni, Constanzia di Montecaldon koti Roomassa. Ylhäällä oikealla on Santa Susannan luostari, johon Ferro Furni toimitti Constanzian, jotta hänet näännytettäisiin nälkään.

Furnien torni, jossa Constanzia eli Ferro Furnin vaimona, sijaitsi Abitatossa, Rooman asutulla alueella lähellä muinaista Forum Romanumia eli kaupungin keskusaukiota. Kuvassa näkymä Forumilta, joka on maatunut kujiksi ja laitumiksi. Takana Capitolinon kukkula.

Furnien torni, jossa Constanzia eli Ferro Furnin vaimona, sijaitsi Abitatossa, Rooman asutulla alueella lähellä muinaista Forum Romanumia eli kaupungin keskusaukiota. Kuvassa näkymä Forumilta, joka on maatunut kujiksi ja laitumiksi. Takana Capitolinon kukkula.

Lateraani, paavin palatsi ja basilika, sijaitsi varsinaisen kaupungin ulkopuolella. Siellä Constanzia joutui elämään sen jälkeen, kun Ferro Furni petti Furnin neuvottelijasuvun perinteet. Palatsi ja basilika sijaitsivat maaseudulla kaukana kaupungin keskuksesta, Pietarinkirkosta, joka oli milloin minkin taistelevan joukkion hallussa.

Lateraani, paavin palatsi ja basilika, sijaitsi varsinaisen kaupungin ulkopuolella. Siellä Constanzia joutui elämään sen jälkeen, kun Ferro Furni petti Furnin neuvottelijasuvun perinteet. Palatsi ja basilika sijaitsivat maaseudulla kaukana kaupungin keskuksesta, Pietarinkirkosta, joka oli milloin minkin taistelevan joukkion hallussa.

Ferro Furni ratsasti vaimonsa Constanzian ja seurueen kanssa pitkän matkan Roomasta Saksaan noutamaan Tanskan kuningatar Edlan vaimoksi normanniruhtinas Roger Borsalle. Yksi pysähdyspaikka oli keisari Henrik IV:n palatsi Goslarissa. Tällä matkalla Constanzia ja Geir Karhu tapasivat toisensa ensi kerran. Molemmat olivat aivan nuoria, Constanzia neljäntoista, Geir kahdeksantoista.

Ferro Furni ratsasti vaimonsa Constanzian ja seurueen kanssa pitkän matkan Roomasta Saksaan noutamaan Tanskan kuningatar Edlan vaimoksi normanniruhtinas Roger Borsalle. Yksi pysähdyspaikka oli keisari Henrik IV:n palatsi Goslarissa. Tällä matkalla Constanzia ja Geir Karhu tapasivat toisensa ensi kerran. Molemmat olivat aivan nuoria, Constanzia neljäntoista, Geir kahdeksantoista.

Goslarin palatsin keisarisalissa Ferro Furni petti sukunsa vuosisataiset puolueettoman neuvottelijan perinteet ja ryhtyi juonittelemaan Pyhän Saksalais-roomalaisen keisarikunnan hallitsijan kanssa. Siellä Constanzia näki ensi kerran keisarinnan, joka oli nimeltään Praxedis ja kotoisin Kiovasta.

Goslarin palatsin keisarisalissa Ferro Furni petti sukunsa vuosisataiset puolueettoman neuvottelijan perinteet ja ryhtyi juonittelemaan Pyhän Saksalais-roomalaisen keisarikunnan hallitsijan kanssa. Siellä Constanzia näki ensi kerran keisarinnan, joka oli nimeltään Praxedis ja kotoisin Kiovasta.

Bergan Sankta Dafnusialle omistettu linnankirkko muistutti tätä Hildesheimin romaanista Mikaelinkirkkoa. Takana kohoavalta parvelta Bergan vallasväki seurasi messua. Permannolla Geir ja Constanzia vilkuilivat salaa toisiaan.

Bergan Sankta Dafnusialle omistettu linnankirkko muistutti tätä Hildesheimin romaanista Mikaelinkirkkoa. Takana kohoavalta parvelta Bergan vallasväki seurasi messua. Permannolla Geir ja Constanzia vilkuilivat salaa toisiaan.

Italian normanniarmeija, jonka mukana kulkivat Sinetran ja Bergan ritarit, lähti suurelle toivioretkelle Brindisistä ja vaelsi ikivanhaa tietä Via Egnatiaa Konstantinopoliin, sieltä Anatolian halki ja Taurusvuorten yli Antiokiaan, sieltä Välimeren rantatietä Palestiinaan ja lopuksi Jerusalemiin. Etäisyyksistä saa jonkinlaisen käsityksen, kun tietää, että nykyinen Turkki on yli kaksi kertaa Suomen kokoinen maa. Taurus-vuorilla, lähellä Marashia, Geir ja Constanzia olivat talven vankeina armenialaisen ruhtinaan linnassa.

Italian normanniarmeija, jonka mukana kulkivat Sinetran ja Bergan ritarit, lähti suurelle toivioretkelle Brindisistä ja vaelsi ikivanhaa tietä Via Egnatiaa Konstantinopoliin, sieltä Anatolian halki ja Taurusvuorten yli Antiokiaan, sieltä Välimeren rantatietä Palestiinaan ja lopuksi Jerusalemiin. Etäisyyksistä saa jonkinlaisen käsityksen, kun tietää, että nykyinen Turkki on yli kaksi kertaa Suomen kokoinen maa. Taurus-vuorilla, lähellä Marashia, Geir ja Constanzia olivat talven vankeina armenialaisen ruhtinaan linnassa.

Vastapainona Rooman rappiolle kuvaan Konstantinopolia ja Itä-Roomaa eli Bysanttia, jossa vanha  kulttuuri säilyi tuhat vuotta Länsi-Rooman hajoamisen jälkeen. Kartassa näkyy kaupungin läpi johtava suuri Mese-katu, joka päätyy Milionin porttiin. Sen takana on Pyhä Palatsi, jossa Aldegunda von Muraus möi kultaiset hiuksensa keisarihovin naisille. Mese-katua pitkin Geir von Berga ratsasti Constanzia edessään. ”Kreivi Geir, ankara ja hymytön mies, katsoi donna Constanziaa lempein kasvoin.”

Vastapainona Rooman rappiolle kuvaan Konstantinopolia ja Itä-Roomaa eli Bysanttia, jossa vanha
kulttuuri säilyi tuhat vuotta Länsi-Rooman hajoamisen jälkeen. Kartassa näkyy kaupungin läpi johtava suuri Mese-katu, joka päätyy Milionin porttiin. Sen takana on Pyhä Palatsi, jossa Aldegunda von Muraus möi kultaiset hiuksensa keisarihovin naisille. Mese-katua pitkin Geir von Berga ratsasti Constanzia edessään. ”Kreivi Geir, ankara ja hymytön mies, katsoi donna Constanziaa lempein kasvoin.”

Antiokia oli karavaanireittien päätepiste, mahtavampi ja kukoistavampi kuin Jerusalem. Sinne Geir ja Constanzia saapuivat Simeon Pylväspyhimyksen kirkosta tehtyään sydäntä särkevän ratkaisun elämässään. Nälkään nääntyvät ristiritarit voittivat suuressa taistelussa arabiemiirikuntien armeijan. Uupumuksesta halvaantuneet miehet autettiin Antiokian Pyhän Pietarin katedraaliin, joka näkyy kartan keskellä. ”Varmasta kuolemasta meidät pelastit, oi Herra, Geir kuiski yksitoikkoista rukousta. Jerusalem. Jerusalem. Parempaan hän ei pystynyt. Hänen ympärillään kohosi Mooseksen kiitosvirsi kohti nokimustaa kattoa. Ihmiset veisasivat karhein äänin, kiitollisuudesta ja väsymyksestä värisevin kasvoin aavistamatta, että tämä oli Via Dein viimeinen yhteinen hetki.”

Antiokia oli karavaanireittien päätepiste, mahtavampi ja kukoistavampi kuin Jerusalem. Sinne Geir ja Constanzia saapuivat Simeon Pylväspyhimyksen kirkosta tehtyään sydäntä särkevän ratkaisun elämässään. Nälkään nääntyvät ristiritarit voittivat suuressa taistelussa arabiemiirikuntien armeijan. Uupumuksesta halvaantuneet miehet autettiin Antiokian Pyhän Pietarin katedraaliin, joka näkyy kartan keskellä. ”Varmasta kuolemasta meidät pelastit, oi Herra, Geir kuiski yksitoikkoista rukousta. Jerusalem. Jerusalem. Parempaan hän ei pystynyt. Hänen ympärillään kohosi Mooseksen kiitosvirsi kohti nokimustaa kattoa. Ihmiset veisasivat karhein äänin, kiitollisuudesta ja väsymyksestä värisevin kasvoin aavistamatta, että tämä oli Via Dein viimeinen yhteinen hetki.”

Kartan keskellä näkyy Jerusalemin ikivanha suuri cardo, pohjois-eteläsuuntainen katu, joka kuului roomalaiseen kaupunkisuunnitteluun. Väylä johti etelästä Sionin portilta pohjoiseen Damaskoksen portille. Pohjoisessa kadun nimi oli Pyhän Stefanoksen katu protomarttyyrin mukaan. Cardon keskellä taas oli Malcuissinat, josta pyhiinvaeltajat ostivat ruokaa, ja jolla Aldegunda käyskenteli tyytyväisenä, kunnes Ivar palasi Askalonin taistelusta ja paljasti tietävänsä kaiken.

Kartan keskellä näkyy Jerusalemin ikivanha suuri cardo, pohjois-eteläsuuntainen katu, joka kuului roomalaiseen kaupunkisuunnitteluun. Väylä johti etelästä Sionin portilta pohjoiseen Damaskoksen portille. Pohjoisessa kadun nimi oli Pyhän Stefanoksen katu protomarttyyrin mukaan. Cardon keskellä taas oli Malcuissinat, josta pyhiinvaeltajat ostivat ruokaa, ja jolla Aldegunda käyskenteli tyytyväisenä, kunnes Ivar palasi Askalonin taistelusta ja paljasti tietävänsä kaiken.

Jerusalemiin on murtauduttu lähes aina samasta paikasta, kartan yläreunassa näkyvän Pyhän Stefanoksen eli Damaskoksen portista itään lähellä Pyhän Maria Magdalenan kirkkoa. Piirityksen alkaessa Konstantinopolista lähteneitä oli arviolta 70 000, nyt enää tuhat kaksisataa ritaria sekä muutama tuhat jalkamiestä ja pyhiinvaeltajaa. He valtasivat kaupungin perjantaina heinäkuun viidentenätoista 1099 puolen päivän aikaan ja panivat toimeen ajan tavan mukaisen verilöylyn. Pari viikkoa valtauksen jälkeen sama joukko ratsasti kohti Askalonia, jonne Kairon suurvisiiri oli tuonut 45 000 miehen vahvuisen armeijan. Ristiretkeläiset yllättivät suurvisiirin leirin ja voittivat taistelun.

Jerusalemiin on murtauduttu lähes aina samasta paikasta, kartan yläreunassa näkyvän Pyhän Stefanoksen eli Damaskoksen portista itään lähellä Pyhän Maria Magdalenan kirkkoa. Piirityksen alkaessa Konstantinopolista lähteneitä oli arviolta 70 000, nyt enää tuhat kaksisataa ritaria sekä muutama tuhat jalkamiestä ja pyhiinvaeltajaa. He valtasivat kaupungin perjantaina heinäkuun viidentenätoista 1099 puolen päivän aikaan ja panivat toimeen ajan tavan mukaisen verilöylyn. Pari viikkoa valtauksen jälkeen sama joukko ratsasti kohti Askalonia, jonne Kairon suurvisiiri oli tuonut 45 000 miehen vahvuisen armeijan. Ristiretkeläiset yllättivät suurvisiirin leirin ja voittivat taistelun.

Pyhän haudan kappeli Jerusalemin Pyhän haudan kirkossa on muuttanut muotoaan useaan kertaan. Sen ydin on kuitenkin hauta-arkku, josta Jeesuksen sanottiin ylösnousseen. Myös kirkko on kokenut muodonmuutoksia. Nykyinen kirkko on ristiretkeläisten rakentama. Pyhä hauta vertautuu läheisen Kalliomoskeijan kallioon, jolta profeetta Muhammedin sanotaan nousseen taivaaseen, ja Itkumuuriin, joka on jäännös juutalaisten vanhasta Jerusalemin temppelistä. Kolmen uskonnon pyhä paikka ei koskaan voi olla rauhan tyyssija. Jerusalem, kuten koko Lähi-Itä, onkin ollut levoton aina, milloin sitä ei ole hallinnut Rooman tai turkkilaisen ottomaanivaltakunnan rautanyrkki. Ensimmäisen ristiretken osanottajien saapuessa Jerusalemin muureille kaupunki oli vaihtanut omistajaa egyptiläisten ja turkkilaisten kesken useaan kertaan. Kesällä 1099 se oli Kairon kalifin hallussa.

Pyhän haudan kappeli Jerusalemin Pyhän haudan kirkossa on muuttanut muotoaan useaan kertaan. Sen ydin on kuitenkin hauta-arkku, josta Jeesuksen sanottiin ylösnousseen. Myös kirkko on kokenut muodonmuutoksia. Nykyinen kirkko on ristiretkeläisten rakentama. Pyhä hauta vertautuu läheisen Kalliomoskeijan kallioon, jolta profeetta Muhammedin sanotaan nousseen taivaaseen, ja Itkumuuriin, joka on jäännös juutalaisten vanhasta Jerusalemin temppelistä. Kolmen uskonnon pyhä paikka ei koskaan voi olla rauhan tyyssija. Jerusalem, kuten koko Lähi-Itä, onkin ollut levoton aina, milloin sitä ei ole hallinnut Rooman tai turkkilaisen ottomaanivaltakunnan rautanyrkki. Ensimmäisen ristiretken osanottajien saapuessa Jerusalemin muureille kaupunki oli vaihtanut omistajaa egyptiläisten ja turkkilaisten kesken useaan kertaan. Kesällä 1099 se oli Kairon kalifin hallussa.

Jerusalem nähtynä Öljymäeltä. Jo Mikael Agricola käyttää kummallista nimeä Öljymäki, joka tarkoittaa oikeastaan oliivipuita kasvavaa mäkeä: Oliivivuori. Kuvassa näkyy Kalliomoskeija. Sen ristiretkeläiset vihkivät kirkoksi ja nimittivät Temppeliksi, mistä johtuu temppeliherrojen munkkiritarikunnan nimi.

Jerusalem nähtynä Öljymäeltä. Jo Mikael Agricola käyttää kummallista nimeä Öljymäki, joka tarkoittaa oikeastaan oliivipuita kasvavaa mäkeä: Oliivivuori. Kuvassa näkyy Kalliomoskeija. Sen ristiretkeläiset vihkivät kirkoksi ja nimittivät Temppeliksi, mistä johtuu temppeliherrojen munkkiritarikunnan nimi.

Kuvalähteet:

  • Grant, John: An Introduction to Viking Mythology. The Apple Press 1990.
  • Krautheimer, Richard: Rome, Profile of a City, 312-1308, Princeton University Press, 1980.
  • Die Kreuzzüge in den Bildern von Gustav Doré. Verlag Josef Müller, 1925.
  • Roberts, David: Journey to Petra and The Holy Land. Casa Editce Bonechi, 2000.

Seuraneiti

Eletään Kajaanin pikkukaupungissa kesällä vuonna 1830.

Ujo ja sopeutuva pappilanmamselli Linda Melin on Kajaanissa vierailulla ilkeän vanhan neidin Amalia Waldaun luona.

Neidin seinällä riippuu kuvankauniin nuoren miehen muotokuva. Hän on Victor Waldau, neidin sukulaispoika ja omaisuuden perijä.

Vanhan neidin asioita toimittaessaan Linda osuu Kajaanin torille. Siellä hänen eteensä putoaa hienoista vaunuista nuori mies.

Mutta mitä on tasainen, tehokas ja luotettava Claes verrattuna satuprinssiin? Hänen nimensä on Victor Waldau, ja hänet Linda löytää dramaattisissa olosuhteissa Maanselän metsistä.
Seurapiirien suosikki vie vaatimattoman Lindan toisenlaiseen maailmaan, Helsingin hienoston pariin.

 

Vasemmalta senaatin sihteeri Victor Waldau, mamselli Linda Melin ja tukkukauppias Claes Carleson.

Vasemmalta senaatin sihteeri Victor Waldau, mamselli Linda Melin ja tukkukauppias Claes Carleson.

Victor Waldau on hieno herrasmies, dandy, jonka pukeutumista ihaillaan. 1800-luvun alussa miesten kaulaliinan solmiminen oli taiteenlaji, johon käytettiin suunnattomasti aikaa. Kuvassa erilaisia solmintamalleja: A la Byron, Primo Tempo, Irlandaise ja Orientale.

Victor Waldau on hieno herrasmies, dandy, jonka pukeutumista ihaillaan. 1800-luvun alussa miesten kaulaliinan solmiminen oli taiteenlaji, johon käytettiin suunnattomasti aikaa. Kuvassa erilaisia solmintamalleja: A la Byron, Primo Tempo, Irlandaise ja Orientale.

Rouvat Eleonora Waldau ja Gustava von Schindel. Kuvassa näkyy selvästi sekä bonettipäähineen rakenne että gigot- eli lampaanlapahihojen leikkaus.

Rouvat Eleonora Waldau ja Gustava von Schindel. Kuvassa näkyy selvästi sekä bonettipäähineen rakenne että gigot- eli lampaanlapahihojen leikkaus.

Mamselli Linda Melin ja neiti Cecilia Waldau. Nuorten neitien kampaukset olivat monimutkaisia taideteoksia.

Mamselli Linda Melin ja neiti Cecilia Waldau. Nuorten neitien kampaukset olivat monimutkaisia taideteoksia.

Seurapiirien suosikki Victor ja pikkupappilan mamselli Linda ovat häikäisevä pari. Mutta riittäkö se?

Seurapiirien suosikki Victor ja pikkupappilan mamselli Linda ovat häikäisevä pari. Mutta riittäkö se?

© 2017 Kaari Utrio

Theme by Anders NorenUp ↑