Kaarin miljoonan kirjan juhlat kustantamo Tammessa 1981.
Julkaisin esikoisteokseni lokakuussa vuonna 1968. Näinä syyspäivinä vuonna 2018 tapahtumasta tulee kuluneeksi viisi vuosikymmentä.
Olin valmistunut historian maisteriksi Helsingin yliopistosta vuotta aikaisemmin. Esikoisromaanini kirjoitin lähinnä huvikseni. Kirjoittaminen oli hauskaa, ja samalla sai tehdä historiallista tutkimusta. Mitä muuta 26-vuotias historioitsija olisi voinut toivoa?
Pitkä ura on tuottanut runsaat neljäkymmentä kirjaa, joista kolmekymmentäneljä on romaaneja. Olen matkustanut luennoimassa sadoilla paikkakunnilla, tavannut tuhansia ja tuhansia ihmisiä, ja ehtinyt keskustellakin varmasti tuhansien lukijoitteni kanssa. Olen saanut lukijoilta tolkuttoman määrän kirjeitä, joista valtaosa on tallessa.
Kirjeistä käy ilmi, kuinka kiinnostuneita suomalaiset ovat historiastaan, kuinka he osaavat arvostaa menneitä sukupolvia ja kuinka innokkaasti he haluavat yhä lisää tietoa kauan sitten kadonneista tavoista, arvoista ja elämän ehdoista. Samalla lukijani haluavat nauttia lukemastaan, heittäytyä mielikuvituksen ja myötätunnon maailmaan ja seurata kirjailijan luomia ihmiskohtaloita.
Mistään kirjailija ei voi olla niin kiitollinen kuin lukijoistaan. Ilman lukijaa ei ole kirjailijaa. Minä teen teistä lukijoita, ja te teette minusta kirjailijan. Kiitos vuosikymmenien yhteistyöstä.